Terve täällä kirjoittelee 26vuotias yhden lapsen äiti. Paljon kokenut ja blogin alkuperäinen idea oli päästä purkamaan tuskaa ja tuntemuksia. Varsinkin alkoholistin lapsena. Teen tätä lähinnä omana terapiana ja tietenkin myös teille ketkä on ehkä samassa tilanteessa tai on samaa historiaa. Vertaistukeahan me kaikki kaivataan toisinaan.

En tiedä mistä lähtisin kirjoittamaan. No aloitetaan vaikka siitä että kerron hieman millaisista oloista olen lähtenyt liikkeelle. Minulla on isä ja äiti molemmat edelleen myös elossa. Äiti alkoholisti olin varmaan 9-10v kun äidillä alkoi menemään enemmän lujaa viinasten kanssa. Asuin silloin toisinaan isän luona ja toisinaan äidin luona. Äidin luona oli vapaampaa elää ja olla ja isän luona no.. "ilkeä äitipuoli"/uusioperhetilanne.. Yhtä helvettiä periaatteessa molemmissa kodeissa toisessa vaan vapaampaa helvettiä ja toisinaanhan äidilläkin meni hyvin ja oli kuivia kausia.. Isän luona en tykännyt olla kun äitipuoli oli kun mikäkin natsi.. Ei vaan yleisesti lapsen näkökulmasta vaan ihan sukulaisetkin sanonut.. Isä muuttui siitä ihanasta huolihtavasta ja rakastavasta isästä kylmemmäksi etäisemmäksi.. Eihän sitä kukaan silloin ääneen sanonut.. Äitipuoli haukkui lasten kuullen äitini (ennen alkoholismiakin) ja sukuni ihansuoraan.. Itse tietenkin lapsena kerroin siitä sitten mummolleni joka on eräänlainen vahva ja mahtava äitihamo ollut elämässäni aina tukena ja turvana niin minulle kuin siskoilleni.. No mutta takaisin aiheeseen.. Äitipuolesta tulen kertomaan enemmän myös tulevissa kirjoituksissa jotta saatte hieman tuntumaa siitä millanen henkilö on kyseessä. Minulla on sisko joka on itseäni 6vuotta nuorempi, ja seuraava 10 vuotta minua nuorempi ja nuorin on minua 13vuotta nuorempi. Kun toiseksi nuorin sisko syntyi olin siis 10 vuotias. Siihen voin sanoa että loppui minun lapsuus ja nuoruus.. Ainakin osittain.. Otin paljon vastuuta tuossa iässä vauvasta kun äidillä alkoi mopo karkaamaan käsistä. Ei se helppoa ollut mutta koulun jälkeen hoidin siskoa aina siihen asti kun oli yö.. Välillä myös yöllä kun äiti oli sammunut tai jossain muualla. Tilanteesta en kertonut mitään mikä on varmaan aika yleistä alkoholistin lapsilla.. Pidetään kulissia yllä.. Suojellaan äitiä ja perhettä.. Osittain ehkä sitten siksi ettei halua siihen toiseen perheeseen.. Minun tapauksessa.. Vanhin siskoni asui tuolloin isällä.. Joskus kun tämä 10v nuorempi siskoni oli noin puoli vuotias-1vuotias (en muista tarkkaan) sukulainen otti hänet huostaan hetkellisesti.. Äiti muutti toiseen kaupunkiin selviämään nuorimman lapsensa isän kuolemasta ja muutenkin.. Tuli ensimmäinen selvä kausi. Löysi jonkun ajan kuluttua miehen ja sai seuraavan siskoni.. Asuin tämän ajan siis isälläni.. Siellä toisessa helvetissä.. Käytiin lomilla ja joskus viikonloppuisin äidin luona.. Soittelin ja kirjoittelin kirjeitä. Ikävä oli iso tietenkin..

Tähän päätän ensimmäisen osan tästä tarinasta.. Täydennän tätä jos tulee jotain mieleen myöhemmissä kirjoituksissa.